perjantai 13. joulukuuta 2013

12. luukku ja 13. luukku

Ihanaa Lucian päivää kaikille! 
 Eilen en ehtinyt blogiini mitään päivittämään,
kun koko päivä meni pikkujouluja järjestäessä.
Mutta niistä lisää vaikka huomisessa luukussa sitten :)
 Minut yllättää monesti se, kuinka ihmiset kyselevät minulta miten jaksan 
ja ehdin tehdä kaikenlaista.
Meidän arki on keskimäärin tosi rauhallista (jos ei ota huomioon nyt tätä joulumyyntiä:)

Ja mitä askarteluihin tulee, niin kyllähän meillä käyneet sen voi todeta,
että aina jossain pöydän reunalla on joku askartelu meneillään :)
Jotain värkätään lasten kanssa yleensä päivisin ja
illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen jatkan innoissani niitä mitkä on jääneet kesken.
Mutta en koe tätä mitenkään suorittamiseksi,
tämä on vain elämäntapa.

Itsestäni tämä mitä me ollaan,
ei tunnu mitenkään erityiseltä, koska useat ympärilläni olevista
 ihmisistä ovat hyvin samanlaisia, kun mekin.
Tänään luin taas Tommy Helstenin Ajan takaa-kirjaa ja siellä oli hyvin kerrottu tämä juttu :)

"Kiireessä elävä ihminen kadottaa hitautensa. Hitaus, kuten levollisuus, on kiehtova sana. 
Molemmat pitävät sisällään suuria salaisuuksia. 
Levollinen ihminen arvostaa hitautta.
Hitauteen kuuluu kyky olla läsnä. Sielu rakastaa hitautta. 
Sielulla ei koskaan voi olla kiire, sillä se ei ole erityisesti menossa mihinkään.
Siitä yksinketaisesta syystä, että se on jo perillä. Perillä tässä hetkessä.

Mikä paradoksaalisinta, hidas ja levollinen ihminen on aina myös tehokas.
Usein myös ajatellaan, että levollisuus on laiskuutta ja saamattomuutta.
Se ei pidä paikkaansa, vaan tämä on tehokkuutta palvovan ajan luoma harha.

Levollinen ihminen tekee vähemmän, mutta saa enemmän aikaan. Miksi? 
Siksi että hän tekee kaiken intensiivisestä läsnäolosta käsin. 
Hän tekee kaiken fokusoidummin.
Hänelle ei ole tärkeää tehdä paljon asioita,
vaan oikeita asioita.

Levollinen ihminen on persoonana läsnä siinä mitä hän tekee ja se mitä hän tekee,
saa hänen persoonansa sävyn.
Hänen tekemisensä on luovaa ja innovatiivista.
Ja mikä ihmeellisintä, vaikka hän on tehokas, hän ei kuluta itseään.
Todellinen tehokkuus syntyy itse asiassa levollisuudessa ja hitaudesta.

Sielu kiittää hitaudesta luovuudella."


Palailen huomenna!
Mutta tänään vielä luvassa lapsiperheiden pikkujoulut kirkolla ja 
olen siellä maalailemassa lapsille kasvomaalauksia.
Joten hauska ja luova ilta tulossa :)

Anne

12 kommenttia:

  1. Pysähdyttävä tuo teksti. Ja kuinka totta se onkaan! Koen itse samanlaista tunnetta, askartelu ja puuhastelu ei ole työtä tai taakka, se on levollista puuhaa, jonka toki joku muu voisi todeta kamalana työmääränä ja päänvaivana. Mukavaa ja luovaa iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa tekstiä Tommyltä,täytyykin kyseinen kirja lukea itsekin. Nyt pitkän ja halutun kotiäitiyden mahdollistamana on ollut aikaa viimein pysähtyä ja opetella hiljalleen löytämään onni sieltä ihan arkisista asioista, nauttia, aidosti hetkessä eläen.

    VastaaPoista
  3. Kun ei vaan liian levolliseksi mene niin että huomaa elämän loppupuolella kuinka maailma on huristellut ohi pysähtymättä omalle kohdalle.

    Askartelu on kivaa puuhaa. Kotiäitinä tulee askarreltua ja tehtyä käsitöitä paljon lasten ollessa koulussakin, me kun muuttelemme jatkuvasti maasta toiseen niin on vaikea aloittaa mitään kodin ulkopuolista:) Mukavaa joulunalusaikaa sinulle:)

    VastaaPoista
  4. Hieno teksti, menipä juuri hankintalistalle tuo kirja :) Kauniita hyasinttejakin :)

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitit elämäntapa, niin käsityöt ovat minulle elämäntapa ja aina on jokin meneillään! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän että se ei sinusta itsestäsi tunnu siltä, että miten ehdit ja jaksat, jos se tulee sinulta aivan luonnostaan ja askartelu on "nautinto". :) Itselleni yksikin tuollainen projekti olisi sellainen suuri megaluokan tapahtuma, jota pitäisi suunnitella päiviäkausia (että mitä askartelisi), ostaa tarvikkeet jne. :D

    Mutta kyllä minuakin silti ihan pikkuisen kiinnostaa ja ihmetyttää miten ehdit, vaikka askartelu sinulle olisikin pelkkä ilo! Monta lasta ja iso talo; se teettää kovasti töitä! Käykö teillä edes kukaan auttelemassa, siivouksen tai ruuan ym kanssa? Tai sit teilläpäin vuorokaudessa vaan ON muutama ylimääräinen tunti. :D

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Niin kauniita kuvia myös taas...

    VastaaPoista
  8. Kai se on myös kiinni sitä mitä asoita/osioita blogissaan näyttää. Me lukijat tunnemme vain blogisinut ja blogiperheesi, en henkilökohtaisesti ainakaan luule tietäväni sinusta ja perheestäsi kaikkea tai että olisit/olisitte vain se kuva minkä blogisi kautta olen luonut itselleni. Blogisi kautta teistä saa seesteisen ja levollisen kuvan, mutta se on varmasti vain yksi osa sinua/teitä. Juha Hakala Kokkolan yliopistokeskukselta on kirjoittanut artikkelin laiskuudesta ja siitä miten kreatiivisuus saattaa syntyä juurikin tekemättömyyden seurauksena. Laiskuudella on negatiivinen merkitys meidän suorituspainoitteisessa kulttuurissamme. Pieni laiska hetki päivässä olisi ehkä ihan tarpeen meille Suomalaisillekkin.. Pieni siestahetki keskellä päivää ;D.. Tykkään katsoa kauniita kuviasi ja saan niistä inspiraatiota, ihailen myös kekseliäisyyttäsi. Tykkäisin itsekin askarrella, mutta tällä hetkellä priorisoin muita asioita jaksamiseni puitteissa. Haleja!

    VastaaPoista
  9. Meillä arki on sitä, että molempien on käytävä töissä. Lapsi revitään unisena sängystä ja raahataan päiväkotiin. Helsingissä asuminen ym. kallista eikä ole mahdollista olla kotona. Energiat on aika vähissä, kun tulee kotiin laittaa ruoat ja siivoaa.
    Olisi ihanaa jos saisin hoitaa lapset kotona ja toimeentulo olisi silti turvattu. Toki olen itse vaikuttanut elämääni ja valinnut sen suunnan, mutta kaikille noin ihana elämä ei ole mahdollista vaikka kuinka tahtoa olisi.
    On ilo lukea blogiasi ja olen onnellinen lastesi puolesta. Heillä on ihana elämä. <3

    VastaaPoista
  10. Hei Anne!

    Luen blogiasi säännöllisesti. Se on inspiroiva ja siitä tulee aina hyvälle tuulelle! :) Kiitos kun jaat sitä mitä olet itse löytänyt ja saanut. Olet lahjakas ja sen lisäksi osaat nähdä myös pintaa syvemmälle. Pidä siitä kiinni! Se kantaa varmasti sellaisten päivien ja hetkien yli, mitä et halua täällä blogissasi jakaa.

    Mielestäni sinun ei tarvitse selitellä miten, miksi, milloin.. Kaikkea ei tarvitse kertoa. Joskus tuntuu (ihan yleisesti) että ihmisten on vaikea iloita toisen onnesta. Miksiköhän näin on?

    Siunattua joulun odotusta sinulle ja perheellesi!

    Lämpimin ajatuksin: ElinaL

    VastaaPoista
  11. Suuri merkitys on myös sillä, että jakaako puoliso saman "intohimon" kodin kunnossapitoon. Jos joudut yksin hoitamaan talon, ruoan, lapset ja kaiken muun yli 8h työpäivän lisäksi, niin eipä jää aikaa askartelulle saatikka omille yöunille. Ja jos teet jotain täällä blogissa pyörivien mielestä kivaa, niin toinen kuittaa sen turhaksi..
    Te joilla on asiat hyvin, olkaa kiitollisia ihanista puolisoista!

    VastaaPoista
  12. Piti palata vielä lukemaan tämä postaus, kun unohdin kirjan lainata kirjastosta. Tämä tuli mulle kyllä tosi oikeaan kohtaan, sai painamaan jarrua kaikessa joulustressissä ja muussa arjen tekemättömissä ja keskittymään asioihin yks kerrallaan. Vaikka se olis tiskaamista... Ja hups olin tekemässä joulukranssia ulkona ihan yllättäen :)

    VastaaPoista

On kiva saada teiltä lukijoilta kommentteja! :)